Aamulla pyörähdin poikien kanssa potkurilla lenkillä. Koirat nauttivat aivan täysillä juoksemisesta. Yo-Yo tietää, että hänen kuuluu ravata, Nanolla tää oppi on solahtanut jotenkin korvien ohi. Mutta lenki jälkeen meillä oli jälleen rauhalliset koiruudet kotona.

Timo tavoitti minut siirtymätaipaleella. Vihdoin ja viimein Yo-Yon Venäjän valio näkyy kennelliiton sivuilla Nyt se on viimeinkin lopullisen virallista. Ihania uutisia

Timo oli käyttänyt koirat vielä pidemmällä hihnalenkillä, potkuroimaan ei ole uskaltautunut. Mutta siinäpä koiraparkojen tän päivän aktiviteetit.

Aamulla äitini lähti jälleen mukaamme lenkille. Kääkätkin pääsivät mukaan viimasta ja pakkasesta huolimatta. Mietin missä pääsisimme suhteellisen vaivattomasti eteenpäin. Suuntasimme vanhalle emäntäkoululle, jossa tarkotus oli viipottaa teitä pitkin. Totuus olikin sitten toisenlainen. Tiet oli täynnä tuiskunnutta lunta ja pinta oli kovaa. Lyylin mielestä oli kerrassaan inhottavaa joutua sellaiseen paikkaan lenkille. Onneksi saimme tarvottua pahimmat energiat hankeen, koirat vaikuttivat ainakin ihan tyytyväisiltä. Ai niin, näimme reissussa myös karhun ja kuvahan siitä oli otettava

Illalla oli mukavat agitreenit. Yo-Yon kanssa treenailimme ensin poispäin kääntöjä. Tää ei tuntunut aivan epätoivoiselta. Ukkohan kääntyi kivasti, vaikka aina vähän vilkaisikin minuuun. Lisäksi otimme hieman keppejä. On se vaan taitava Ukko Nanolla oli ensin kepit. Kyllähän meidän pieni Päästäinen ne mennä viipottaa iloisesti. Lisäksi oli pitkä – lyhyt käsi treeniä. Tässä olikin hieman haastetta, mutta onnistui. Ihania koiruuksia minulla Mennen tullen kuljimme potkurilla. Minulla alkaa kaikki paikat olla aivan tohjona, rankkaa urheilua vaikka ei uskoisi.

Treenien jälkeen olikin hyvä aika juhlia Yo-Yoa. Minun vanhemmat, Riitta sekä hänen vanhemmat saapuivat kahville kera Iiriksen ja Lyylin. Koirat ottivat jälleen kerran hyvin rauhallisesti tilanteen. Eli valitettavasti mitään suurta leikin rytkettä emme päässeet todistamaan. Rauhallista yhteiseloa jälleen siis.

Timo oli tuonut kierrossa olleen Öllölän potkurin meille. Kelkka on paljon korkeampi, joten taputin karvaisia käsiäni yhteen. Pakkohan se oli lähteä Yo-Yon kanssa testaamaan. Liidimme vauhdilla eteenpäin, kunnes oli pakko aina välillä vähän levätä. Oli siis melkoinen intervalliharjoitus. Mutta potkuri oli aivan ihana ja Yo-Yo juoksi loistavasti ravilla kovaakin vauhtia.

Luulin, että molemmat koiruudet olisi olleet väsyneitä ja nuutuneita. Mutta toinen on tilanne. Pojat leikkivät ja jytäävät aivan villinä. Joskohan nää jossain vaiheessa rauhoittuisi

Pakkasin kaiken valmiiksi hakutreenejä varten ja starttasimme matkaan. Ansku soittikin olevansa pulassa, joten takaisin kotiin ja otimme mukaan hänen kotiavaimen. Auton käyntiin laitettuaan ja lastattuaan tarvittavilla tavaroilla Ansku oli päättänyt vielä harjata autosta lumet. Krääk! Auto päätti lukita itse itsensä ja siitä kaikki alkoi. Menin siis vara-avaimen kanssa kaveriksi auton toista avainta etsimään, eipä löytynyt. Tsiljoona soittoa, ei apua. Lopulta lukkoliikkeen ihminen tuli paikalle ja sai avattua auton sekä pelastettua Vapun takakontista. Huh! Helpotus oli melkoinen. Autoon murtautuminen ei muuten ole mikään helppo juttu. Itse asiassa todella vaikeaa, aikaa vievää sekä hermoja raastavaa.

Tässä vaiheessa totesimme Anskun kanssa, että mihinkään treeneihin mennä. Metsään lenkille mars Jaana ja Sami saapuivat seuraksemme. Siispä metsään rymistivät Dani, Vappu, Mona, Sanni sekä Sinja perässään Nano ja Yo-Yo. Vauhtia oli vaikka toisille jakaa! Sopuisasti koiruudet loikkivat iloisina ettenpäin. Tai se mitään loikkimista ollut, ryntäämistä lähinnä. Moottorikelkauralla tuli tietenkin kelkka ja jouduimme loikkaamaan hankeen. Onneksi kelkkailijalla ei ollut liikaa vauhtia. Huh! Osan matkasta taivalsimme umpihangessa, joten koirat saivat hyvin liikuntaa.

Pieni lepo kotona ja tottistelmaan. Yo-Yon treenaili Sinjan kanssa samaan aikaan. Ukko esitti mielestäni erittäin hyvää pakittamista uudessa paikassa varsin suurella häiriöllä. Wau! Lisäksi hieman luoksetuloja sekä perusasentoja. Nanon kanssa ensi sivulle tuloja sekä aloittelimme noutamisen harjoittelun. Edessämme on pitkä ja kivinen tie.

Illalla koiruudet ihmettelivät Timon kotiin tuomaa isoa mitallia, oikeesti harvinaisen iso. Pitihän sitä tassulla vähän tökkiä sekä nenällä tuuppia, että selviää paremmin mikä ihme se on.

Päivällä menin Korisevaan kuvailemaan koiruuksia. Pojillahan on KoirAkat tuotteita ja nyt otimme lisää mainoskuvia niistä. Elinan ja Ennin kanssa aika kului mukavasti, kaikki koirat olivat erittäin taitavia ja toivat pukujen parhaat puolet esiin. Meidänkin yksilöt toimivat erittäin hyvin On ne vaan ihania

Minä treenasin koirien kanssa hieman 2on-2off. Nyt otin molemmilla hieman enemmän sivuttain etäisyyttä. Vielä ei kumpikaan karvainen kestä suurta etäisyyttä, mutta harjoitellaan…. Nyt alkaa kotona harjoittelu olla jo melkoisen hankalaa, tilaa tarvittaisiin paljon enemmän.

Aivan ihanaa kuinka paljon päivä on jo pidentynyt! Nappasin äidin ja kääkät Nissaniin kyytiimme ja suunnistimme kohti mökkitielle lenkkeilemään. Kääkät olivat aivan villeinä autoon pomppimassa. Eihän niille kerinnyt edes veräjää aukaista, kun kääpiöt jo loikkivat autoon. Huonolla onnella… Niihän ne mätkähtelivät päin ovea, tollot!

Vihdoin pääsimme mökkitien päähän ja lenkki alkakoot. Kaverukset olivat vauhdikkaalla päällä, juoksutus tuli vissiin tarpeeseen. Mennessä Yo-Yo johti porukkaa iloisena ja Nano säesti menoa. Mökillä äiti sulatteli hieman jäätyneitä lukkoja ja kaivoimme potkurin esille. Krääk! Valitettavasti potkuri on liian pieni… Haittakse? No, ei. Otimme siis potkurin mukaan ja vuorotellen potkimme autoa kohti. Kaikki koirat olivat potkurin ensikertalaisia, muttei ketään haitannut. Kaikki koirat osasivat juosta kivasti potkuttimen kanssa. Loppumatkasta otin kunnon spurtin alamäessä. Täähän on hauskaa! Potkuri mukaan kotiin, jos emme suurempaa löydä potkuttelen tällä ja saan koiruudet juoksutettua aina välillä näin.

Illalla treenailimme vielä vähän. Yo-Yon kanssa peruuttamienn sujuu jo mukavasti, joten lisää haastetta peliin. Mittailin kodin kynnykset ja voittaja löytyi, vessan kynnys. Korkeimman kynnyksen yli pakittaminen oli yllättävän helppoa. Huomenna voisi etsiä jonkun parrun, jolloin jalkoja pitää nostella korkeammalle. Lisäksi yritän häivyttää kädellä annettua vihjettä. Nanon kanssa tahkoamme sivulle tuloa, joskus meinaa usko loppua.

Heli tuli jälleen hieromaan koiruutemme. Ensin Yo-Yo pääsi käsittelyyn. Ukosta löytyi pieni jäykempi piste, joka suli käsittelyssä pois. Kaikki hyvin siis Nanosta löytyi normaalit jumit, joihin Päästäinen sai hieman sähköä. Tää ei minua yllättänyt. Mona kävi meillä myös hoidettavana. Pojat olisi paljon mielummin leikkineet neitosen kanssa kuin katselleet toisen hoitoa.

Päivän mittaan treenailtiin hieman peruuttamista Yo-Yon kanssa. Nyt Ukko peruuttaa pari metriä käsivihjeestä. Mie kun en oo vielä keksinyt minkä sanan ottaisin vihjeeksi. Taitava Ukko Nyt vain sanallisen vihjeen alle sekä yleistäminen sekä omaan likkeeseen liittäminen. Nanon kanssa perusasentoon tulemisen avut vähenevät koko ajan, joten hyvä suunta siinäkin.

Molempien kanssa otin myös 2on-2off. Voi mun ihanat pojat. Molemmat pysähtyvät oikein ja pysyvät paikoillaan. Mie jopa hiippailin ohi nopeamminkin Lisäksi voin jäädä molempien koirien taakse  ja koiruudet menevät edeltä hienosti oikeaan kohtaan. Vähänkös oon ylpee

Illalla kävin poikien kanssa katselemassa agihallia kääkkäpennun kanssa. Pojat saivat tehdä putkea sekä keppejä malliksi pikkuiselle ihanaiselle Heti treenien jälkeen ryntäys töihin.

Kotiin palattuani tein Nanon kanssa muutaman sivulle tuloa, edistystä havaittavissa Yo-Yon kanssa tein hieman peruuttamista. Jäin odottamaan ilman vihjettä toivottua toimintaa. Ukko meni ihanasti maahan, nousi seisomaan, haukkui ilmaisun, kävi kyljelleen sekä kaiken tämän kolme kertaa uudelleen. Tässä vaiheessa vihjaisin kädellä lievästi mitä toivoisin Ukon tekevän. Löytyihän se sieltä! Eli peruuttaminenkin edistyy!

Illalla napsasin koiruudet hihnoihin ja nenät kohti agihalllia. Olipas ihana sää kävellä! Matkalla ihmettelin miten koiruutemme osaavat kävellä näin kauniisti hihnassa. Yhden sormen taktiikalla voin talutella koiruuksia.

Yo-Yon kanssa ensin oli istuma-agilitya. Putki oli u-muodossa, minä istuin maassa ja lähetin koiruuden putkeen. Mie olin aivan hämmästynyt. Yo-Yohan toimi hienosti. Oikeesti meidän Ukko irtoaa. Lisäksi teimme putki-muuri-putki-muuri hässäkkää. Himpuratrallaa, Yo-Yo nautti äärettömän paljon saadessaan irrotella oikein kunnolla. On se vaan upee koira

Nanollakin oli samaa istuma-agilitya. Päästäinen teki vähintään yhtä hyvin, ellei jopa paremmin kuin Yo-Yo Oliskohan pakko kohta tunnustaa, että mun koiruudet irtoaa. Lisäksi harjoittelimme muuria, jonka yli Nano lentää. Pituutta emme ole koskaan ottaneet aikaisemmin, mutta eihän tuo mitään ongelmia tuottanut. Myös rengas taitaa olla kesytetty Lisäksi keppejä häkkien turvin. Voi mun pikkarainen!

Kotiinhan sitä piti vielä kävellä. Perillä odotti minulle uunipuuroa ja koiruuksille herkulliset luut. Ei huonompi päivä

Tein hieman poikien kanssa 2on-2off sekä tottistelua. Nanon kanssa perusasennon harjoittelua ja Yo-Yon kanssa hissiä. Jostain kumman syystä keksin, että haluan opettaa Yo-Yolle peruuttamisen. Mietin hetken vaihtoehtoja kuinka toteuttaisin opetuksen. Päällekävelyä en halunnut toteuttaa, koska siinä takajalkojen siirto ei ole toivottavan tapaista. Tällöin takaosa helposti sipsuttaa sekä liike on usein vinoa. Hmm… Siispä metodiksi niska alhaalla peruuttaminen lavat rentoina.

Siispä aloitin naksuttelemaan Ukolle takaperin kulkemista. Toiminnon aikaan saadakseni nakkasin makupalan etutassujen välistä vatsan alle ja naks, kun tassut alkoivat liikkumaan. Joo! Tää oli siis tarkoitus. Mietitäänpäs asiaa hieman tarkemmin: Meikäläisen heitot ovat maailman epätarkimmat ja lisäksi heittoradan edessä on tsiljuuna karvaa. Ukon pää on siis matalalla, joten parta-, kaula- sekä rintakarvat ovat juuri siinä mistä pitäisi makupalan sujahtaa. Mikäli makupala on liian kevyt, se jysähtää karvoihin. Hankalaa siis! Lisäksi kokeilin opettamista keittiön laattalattialla, jossa makupalat liukuivat minne sattuu karvojen mukana. Uagh! Tämän erittäin huonon temppuvalinnan myötä olen oppinut tänään: makupalojen täytyy olla riittävän painavat (kuivattua maksaa), tee opetus matalanukkaisella matolla (makupalan liike sopiva) sekä kaikesta huolimatta ohiheittoja tapahtuu. Mutta ehkä meillä on kuitenkin toivoa.

Mie käytin ennen illan töihin lähtöä koiruudet agihallilla. Kävellä hilppasimme sinne, harjoittelimme hieman 2on-2off (sujui hienosti) ja kävelimme kotiin. Nanolla on selvästi ajatusen löytymisen aika menossa. Jotenkin siitä vain huomaan kuinka pieni sheltti yrittää kovasti tehdä toivomusteni mukaisesti.

Illalla kokeilin vielä Nanon kanssa sivulle tuloja, pitkä on tie vielä. Yo-Yon kanssa taistelin peruutusta. Ukko on aivan onnessaan saadessaan opetella jotain uutta. Mie hikoilen makupalojen kanssa.